Akileja-Idänunikkoon

Tiistaina

Lämpöä ei tänään ollut kuin +5c ja satoi koko päivän. Ihan laiskottelupäivän pidin.

Ulkona en käynyt kuin kuvat ottamassa. Lapset kävivät iltapalalla luonani sillä aikaa kun Suloiseni oli radiokokouksessa.

Olen Akileja kasvultani lyhyt. Meillä on iso suku, monen värisiä ja pituisia.

Tulet kyllä näkemään sukuani täällä.
Nimeni on Tillipioni pienenä alkuna tulin tänne Svennen luota. Kukkin ensikertaa,

kun viimeinkin sain hyvän kasvupaikan. Aikasemmin kiduin huonossa kovassa mullassa.
Sateessa värjötän mutta ei se haittaa kukkimistani. Kestääpä kukkani kauemmin.
Lehtokieloja olemme .
Pienillä kelloilla soittelemme sateessa.

Keltakatkero, kasvamme noin 1,5 m korkeaksi ja teemme keltasen kukan.

Itse talonväki meidät siemenestä kylvänyt, ensin ruukkuun ja sitten tähän

Lupaamme kukkia tänävuonna.

Rabarberi, meitä ei tarvi esitellä.
Entäs minua? Olen Idänunikko, monivuotinen sellainen. Nuppua työnnän ja kukkani on

oranssin värinen.
Kenen kukkia nämä ovat? Keskimmäinen on Sylvin ja Sulon kukka

ja reunimmaiset on Susannen ja Ingen kukkia.

Herää sydämen`,

lailla kukkasen,

laula, suuni, kuin

lintu tenhoutuin,

laula kiittäen

Luojan kunniaa!

Onnen ikuisen

sielus siitä saa!

(Siukosen laulukirjasta, 105 "Keväällä" säk.3. )

Laulumieltä toivottaen sylvi