Taas muistut, elämäni laulu, mieleen ja totuus, jonka petin päivittäin.
Niin petin itsenikin, peilin kätkin,
kun sinun piirteesi vain siinä näin.
Nyt tule vierelle, yön taipaleelle,
kun pelko viiltää, viipyy aamunkoi.
Jos elämäsi elämääni kantaa,
jo mustarastas sarastusta soi. (Ruotsalainen virsi 717)
Laulaen Sylvi
