Olipa kerran perhe jotka asuivat pienessä kylässä Kanå.......a.
He päättivät ostaa puun nimeltään Selja. eli Fläder på svenska.
Puu istutettiin ja se kasvoi.
Kukista tehtiin vitamiirikasta Seljamehua.
Sitä joivat innolla lapset ja sitten lapsenlapsetkin.
27 vuotta puu antoi perheelle kukkia ihailtavaksi ja myös mehuksi.
Vanhat oksat leikattiin usein pois.
Linnut kuljettivat sen marjoja,
niin että
niistä alkoi kasvamaan uusi puu, toieen paikkan.
Kun uusi puu rupesi kukkimaan niin
silloin perheen isä päätti kaataa vanhan puun pois.
Sanoen: Nyt sinä olet palvellut meitä kauan ja pääset lepäämään.
Niin kävi. puu kaadettiin ja tilalle tehtiin uusi kukkapenkki.
Oksat karsittiin ja pinottiin, ne saa anntaa talvella lämpöä perheelle.
Mutta mitä tälle kannolle tehdään?
Painepesulla pestiin mullat pois , tässä se nyt on toisessa tehtävässä.
Kukkia sen ei tarvi enään itse tehdä, mutta se kukitetaan toisilla kukilla.
Tämän näköinen nyt,. Saa nähdä miltä näyttää ensi kesänä.
Pois sitä ei kuitenkaan heitetä.
Onkohan tämä sitä mitä suomessa sanotaan "kierrätykseksi"?
Näinköhän meidätkin sitten kukitetaan,
kun olemme palvelleet täällä maailmassa toisiamme.?
Näin miettien sylvi
