Syyskuun ensimmäisen päivän aamutaivas punaisena.
Heräsin aikaisin. Ihailin ikkunasta kaunista auringon nousua.
Sieltä se aurinko sitten pulpahti esille.
Mikä ihana usvainen näky. Maa oli kostea, vesipisarat kimaltelivat
ja hämähäkin verkkot täyttivät pellon.
En malttanut olla menemättä ulos kuvaamaan.
Seinän vieressä onnenpensaan lehdet ovat muuttaneet jo väriä
Kylmä siellä ulkona oli, tämä näky lämmittää.
Enkeleitä joita olen saanut lahjaksi ystäviltä.
Jeesus- veistos ja "viiminen ateria opetuslasten kanssa" ostin lähetys-myyjäisistä.
Päivällä ilma lämpeni auringon paistaessa ja perhoset kilpaa imivät kukista mettä.
Tämä nauhus pensas oli täynnä perhosia.
Iltapäivällä taivas taas tummeni ja vettä tuli taivaan täydeltä.
Illalla auringon laskiessa taivas taas punottui.
Kävimme siskoni luona. Hänen miehensä kuolemasta tuli tänään kolme vuotta.
Tässä laulu jonka lauloimme hänen hautajaisissa.
Taivas on uskoni määrä
matkalle en tahdo jäädä,
kaukaa jo siintävät rannat,
autuaan ihanan maan.
Auta oi Herrani kallis,
niin että oisin mä valmis
kun saavut pilvissä kerran
kansaasi pois noutamaan. ( Aimo Huttunen)
Näin laulellen, rukoillen. pyytäen.
sylvi.
