Hei. minä olen se työnjohtaja. muistathan minut vielä.
Asun täällä pyökki metsässä,
tuolla talossa asuu työläiseni. Niitä tässä odottelen.
 |
Missä oikein viivytte kun ette tule ulos?
Viserrän piiiiiip piiip!
Töihin sieltä on elonkorjuun aika. |
 |
| Nyt sieltä vihdoinkin tullaan, laiskimukset. |
 |
| Nostelehan siitä porkkanoita. |
 |
| Nyt sulo myös töihin |
 |
| Kaiva, kaiva , enemmän tarvitsette. |
 |
| Onpas osoja porkkanoita |
 |
| Lanttuja täytyy kaivaa lisää |
 |
| Täytyy tarkistaa että ovat kunnollisia |
 |
| Lantutkin ovat isoja |
 |
| Oi kun tulikin paljon porkkanoita |
 |
Nyt ovat kaivaneet kaikki ylös.
Onpa heillä syömistä talveksi, vitaniineja vai mitä karotiinia ne nyt sisältää.
Nyt menivät sisälle, taisivat väsähtää.
Minäkin lähden lepäämään, kunhan syön muutaman toukan ja matoja.
Kylläpä Sylvillä kestikin tämä postaus kauan, kun olivat muuttaneet taas toisenlaiseksi.
Oli opettelemista. Minuakin lennätteli sinne sun tänne ja hävisin välillä kokonaan.
Mutta eipä antanut Sylvi periksi vaan jatkoi ja onnistuikinhan tuo. Hyvä, hyvä, hurraa!
Nyt ei hän jaksa enää muuta kuin sanoa, hyvää yötä Jeesus myötä, niinkuin hän ruukaa sanoa.
Heippa! tässä tälläkertaa minä Punarinta ♥ |