Pohjois tuuli.

Pakkasta on riittänyt. Sulatin pakastimen ja se kävi helposti. Vein kaikki ulos siksiaikaa.

Tuli tehtyä myös 4km. kävelylenkki, nyt vain tietä pitkin.

Näimme aivan kotimme luona Kauriin.

Kävelimme kylällepäin ja kävimme tervehtimässä Vuohipukkia.

voit lukea lisää vuohista . www.katajavuori.tarinoi.fi Luin sadun

Kolme pukkia Virtasipa kerran pienen pellon poikki kapea joki. Joen poikki oli rakennettu puinen silta jo kauan sitten. Mutta nyt asui sillan alla ilkeä peikko, joka piti pahana tapanaan häiritä sillalla kulkijoita.

Eräänä päivänä kulkea kopsutteli sahapukki sillalle

- Kuka kopsuttaa sillallani? Huusi ilkeä peikko sillan alta.- Minä vain, vastasi sahapukki.

- Olen nälkäinen, joten taidanpa tulla ja syödä sinut!
- Älä minua syö. Olen vain sahapukki ja tarpeellinen, kun Matti tekee halkoja. Ruuaksi minusta ei ole, sillä maistun puulle. Odotahan vain, niin kohta tulee elävä pukki.
- No olkoon menneeksi, vastasi ilkeä peikko ja sahapukki jatkoi matkaansa.

Tulipa sillalle joulupukki.
- Kuka töpsyttää sillallani? Kysyi ilkeä peikko.
- Minä se olen, joulupukki, vastasi joulupukki.
- Vatsani on tyhjä, minä tulen ja syön sinut!
- Älä minua syö, peikko hyvä. Kuka sitten jakaa lahjat lapsille? Odotahan, niin kohta tulee oikea pukki.
- Hyvä on, vastasi peikko, mutta muista sitten minuakin jouluna.
- Varmasti muistan, jos vain sinä muistat olla kilttinä.
Niin jatkoi joulupukki matkaansa.

Tuli sitten sillalle suuri käyräsarvinen vuohipukki.
- Kuka klopsuttaa sillallani? Kyseli ilkeä peikko.
- Olen vuohipukki. Miksi kysyt? Vastasi vuohipukki.
- Tahdon tulla ja syödä sinut, vastasi peikko.
- Tulepas vain ja yritä, vastasi vuohipukki.
Ilkeä peikko kiipesi sillalle ja lähestyi vuohipukkia. Mutta vuohipukki käänsi sarvensa peikkoa kohti, laski päänsä uhkaavasti alas, otti muutaman askeleen vauhdin ja pökkäsi peikon jokeen. Virta vei peikon mennessään ehkä mereen asti, sillä sitä ei ole enää sillalla näkynyt. Vuohipukki jatkoi matkaansa ja vihelsi me" sellanen satu se.

Matkalla kävin myös vannassa lumikylvyssä.

Aurinko paistoi tänään jo vähän korkeammalta, mutta pohjois tuuli puri poskia, takaisin tullessa.

Kotimme on tuolla metsän keskellä , tässä pellolle otetussa kuvassa.

Korkealla mäellä. 300m. merenpinnasta. jotenka lopussa on sitten 1/2 km. ylämäkeä.

Tähän käykin SK:478.laulu. Vie polkuni ylöspäin,käyn vuorille yksinäin. On käsi Herran kädessä, voi sieluni levätä....

Sylvi