Puitten taakka

Kylläpä nukutti vasta yhdeksältä ylös. Onkohan se tuo piikkipatjan ansiota.

Ilma oli lauhtunut, vain -2c.

Nyt kiireesti kananpoika uuniin. Tytön perhe tulee syömään.

Kananpojasta tuli mieleen kun Riku 3 vuotaana oli syömässä meillä, niin hän kysyi mitä tämä on mitä syömme. Sanoin kananpoikaa. Niin hän kysyi taas"Är detta pojke dö", ,ja jatkoi syömistä. Se kuulosti hassulta.

Me kun käytämme kahta kieltä , minä puhun suomea ja lapsenlapset vastaavat ruotsiksi. Ruotsiksi kananpoika on Kykling.

Oli taas hauska tavata rakkaita lapsia. Olivat kaikki niin iloisella päällä. Sai monta ihanaa halausta. Kram, kram rakkaat lapset ja lapsenlapset.

Linntut olivat taas tyhjentäneet vatinsa. Kyllä ne syövätkin paljon. Säkkikaupalla ostetaan niille ruokaa. Nyt kun on niin paljon lunta ja kylmää niin tarvitsevat sitä.

Metäkierroksella näimme että puut alkavat jo kärsiä lumen paljoudesta .

Oli monta kuusta katkennut ja muutama koivukin. Koivut ovat vähän nöyrempiä kumartamaan mutta kuuset eivät taivu yhtä paljon vaan katkeavat.

Niinhä se on meidän ihmistenkin kanssa. Toiset nöyrtyvät pyytämään anteeksi ja kestävät enemmän. Toiset taas eivät nöyrry vaan yrittävät taistella vastaan ja lopuksi uupuvat ja sortuvat. ))))

Juttelin pikku-siskon kanssa skypessä. On niin hauska saada jutella ja vielä nähdäkin häntä. Aina meillä keskutelua riittää. Toisinaan kerromme ilojamme ja välillä surujamme. Näinhän raamatussakin sanotaan Gal:6:2 "Kantakaa toistenne taakkoja niin te toteutatte Kristuksen lain" ja Room 12:15 "Iloitkaa iloitsevien kanssa, "itkekää itkevien kanssa.

Halia siskoseni.

Huomisiin Sylvi