Neljä Helluntaiheilaa

Lämmin Helluntai-aamu.

"Sulosoinnut ja Mariat" lauloimme Helluntai Messussa Carolin kirkossa.

Sven ja pikku pojat halusivat että tulisimme heille Jumalanpalveluksen jälkeen.

Teimme niin.

"Miksi olitte niin kauan kirkossa" sanoi Samuel kun tultiin. "Me ollaan jo odotettu"
Samuel oli tehnyt mummille näin kauniin taideteoksen odotellessa meitä.
Saipa vaarikin, mutta keltasilla sulilla.
Kahvit ja mehut joimme ja sitten saappaat jalkaan ja metsään näin oli Samuel päättänyt.

Onneksi älysin ottaa metsävaatteet mukaan. Siellä sitten tutkimme kaikkea mitä vastaan tuli.

Muurahaisia,koppakuoriaisia, hirven helmiä.ym. Kiipeiltiin kantojen päälle.
Tässä pikku Antonkin nousi kannon päälle kun kerta isoveli teki sen ensin.
Oli niin iso kanto että molemmat mahtuivat yhtäaikaa sen päälle seisomaan.
Sieltä se Anton tulee viimeisenä polkua pitkin.
Samuel tiesi paikan missä on mutaa. Näytti miten käsi painuu pehmoseen leeraan.
Anton tuli perässä vaarin kanssa. Ensin tuli pappa vastaan metsän reunassa ja sitten Lissi kissa.
Kädet olivat vielä vähän likaiset mudasta ja niitä pestiin maitokannun kannen päällä olevssa vedessä.
Sitten leikettiin vielä pihallakin, tässä pappakin pääsi kuvaan.
Ja tässä on minun neljä "Helluntainheilaa", en jäänyt ilman. Kesäheilat on turvattu.

Illalla sitten tulikin sadekuuro ja sen jälkeen sateenkaari .
Lauloimme. sävelmän 1200-luvulta

Nyt pyhä henki, pyydämme: sä liitä meidät toinen toisiimme.

Kirkkoasi täällä johda armoisasti,

vaarain myrsky säällä päiväin loppuun asti.

Herra armahda.

Oi rakkauden Henki sä, tuo meihin rakkauden lämpöä,

luota Jumalamme, jotta ilomielin täällä toisiamme

palvelemme tiellä. Herra armahda.

Oi puolustaja lohduta, sä mietä niinkuin äiti lastansa armoäänelläsi.

Kurjuutemme haihtuu, Herra sylissäsi. Itku nauruun vaihtuu

Herra armahda.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! Sylvi