Kävelimme Lövaskogentietä metsäkämpälle. Sinne mennessä olin vähällä astua kyykäärmeen päälle. Suloseni käveli toista reunaa ja kerkesi jo sen ohi, kun huomain sen huusin , varo!
Se paistatti päivää tiellä. En kuitenkaan kerennyt ottaa kuvaa kun menin lähemmäksi niin se luikerteli pois.
Sen jälkeen katsoin jalkoihin kun kävelimme eteenpäin ja heinikossa annoin Suloseni kävellä edellä.
Metsämökillä joimme mehut ennenkuin jatkoimme matkaa.
Sitten tulivatkin rakkaani päivälliselle. Siinä se päivä vierähtikin nopeasti hyvässä seurassa.
Pitihän maalattu keinunikin uudistaa.
Ennen ei näin hiljaa keinuttukaa. Ovat kasvaneet isoiksi nämä lapsenlapseni.
Kiitos soikoon Luojalleni lapsista ja lastenlapsista.........
On hyviä kuvia,paljon terveisiä Susannen perheelle.sis Ritva
SvaraRaderaKiitos Ritva. Menemme heille huomenna, kerron terveisiä.
SvaraRadera