Pihapuut kukassa

Nyt loistan ja sitten teen Sävstahoml omenia. Näethän että minua pölytetään.

Koko puuni on alempana
Tässä me viihdymme yhdessä.Morsiusangervo , lemmikki ja Juudaksen hopearaha
Tässä taas kukin. Talvella oli kokonaan lumen peitossa. Riippahernepensas.
Olen myös Riipahernepensas. Kukkani on lähempää yläpuolellani.

Minut Sven pelasti kun meinasivat kasvitarhasta heittää tunkiolle koska minusa ei ollu kuin pari oksaa. Sven toi minut kotiinsa ja uskoi että vanhempansa saavat vielä minusta kauniin pensaan. Tässä nyt sitten kukoistan, Kiitos Svennen.
Olen pieni morsiusangervo. Oksasta minut on talonväki kasvatanut.

Nyt kukin heidän iloksi.
Tässä houkkuttelen mehiläisiä. Olen jo vanhus,

mutta jaksan tuottaa paljon omenia. Omenistani tehdään hilloa josta talonväki paistaa kaikennäköistä herkkua lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Tule vaikka maistamaan.
Tässä toinen vanhus. Syksyllä 1970, aamulla kun menimme töihin tämä oli täynnä omenia.

Tuli kova myrsky ja me lähdimme töistä kesken päivää . Kun tulimme kotia niin kaikki omenat oli maassa. Muutama pyykkikorillinen niitä tuli. Toinen omenapuu Ingrinmaria oli omenoneen juurineen kaatunut. Kuukauden olimme silloin ilman sähköä, onneksi oli vielä lämmintä.

Tässä sama puu yläkerrasta kuvattuna.

Ihanaa puittenkukinta aikaa Sinulle.

♥ Sylvi