Aamuvarhain.

Heräsin jo viideltä, viimeinkin Aurinko!!. Koko viikon on satanut.

Katsoin ulos niin pellolla kimaltelivat kastepisarat niin kauniisti.

Aamutakkisillani juoksin ulos kameran kanssa.

Törmäsin näihin Valeunikon nupuihin Suojelen ystävääni kuiskasi valeunikko.
Älä vaan juokse ystäväni päälle. Piilotan hänet.
Ystäväni on märkä ja palelee, lämmitän häntä, näethän.
Jos vielä sataa niin olen sateensuojana hänelle.
Silverbuske. eli Hopeapensas nuokkui helmeilevänä ja unisena.

Vuorimänty kukoistaa auringon säteille.
Helmillä ovat minut koristaneet, ( kuiskaa kuunlilja)
Kimalreleva niitty kuiskaa , ( Älä vaan tänne juokse, täällä kastut.)
Sinitiaisen poikanen. Ihmetteli mitäs tuo täällä aamutakkisilla juoksentelee. Ja lenteli oksasta oksaan.

Yritin saada siitä kuvaan. Olin paikallani jonkun aikaa ja sitten rupesi päässä kutiamaan.

Voi hirveää, pääni on täys polttiaisi, mäkäräisiä, knottia ja miksikä niitä kutsutaankin.
Pioni aamukasteessa kuiskaa (juokse sisälle.)
Akleija taivaalla ja pian.

En uskaltanut enää jatkaa kuvaamistani.

Tuli hätä päälle, muistin että saan niistä isoja paukamia, ja tänään pitää mennä laulamaan.

Ei muuta kuin punakukkaa pistoihin.

Kun mieheni heräsi niin kerroin että oli jo viideltä ulkona, ja sanoin mitäköhän naapurit ajattelivat luulevat varmaan että kyllä nyt on sylvi mennyt sekaisin.

Arvatkaa mitä suloseni minulle sanoi siihen?

"Ei ne paljon erehtyneet". hah haa! On siinä mulla kulta :)

Eileniltainen konsertti meni oikein mukavasti. Mahtavaa laulaa suomen kuorolaisten ja puhallin orkseterin kanssa ja Jussin jalostamana. Pamppit sanoi -Tony.

Nyt ei enemppä kun on kiire laulamaan, kello on jo kahdeksan .

Heippa. sylvi