LIlle kalapäivä

Koira tarina alkoi. Puhelin soi ja ääni kysyi, lähdetäänkö kalalle? Kuulinkohan oikein , mitä Matteni sanoi. Kalalle. Pääsemköhän mukaan?
Saanhan tulla, saanhan. On niin lämmintä jos vaikka sais kastella vähän jalkoja.

Sain lähteä mukaan, pienelle purolle. Saan ihan rauhassa juosta täällä syvässä heinikossa kukkien keskellä.
No onkikoot he tuolla minä kyllä menen katsomaan jos vaikka pääsisin salaa pulskahtamaan veteen.
No missä he nyt ovat, en näe vaikka nousen kahdelle jalalle. Hu huu, tässä kohdassa on varmaan kaloja , tulkaa.
Löysipä tuo Matte hyvän paikan. Taivas on kaatunut veteen.
Tuollahan on kaloja vaikka kuinka paljon, No, heitti jotain veteen, pitäsikö minun mennä hakemaan. Onpa kylmää vettä. Ihan kastuin ja paleltaa. miten saan itseni lämpöseksi.
Voi tässähän on lämmintä, kun pyöriskelen oiken.
Ihanaa pyöriä, kohta on turkkini kuiva.
Tulin niin likaiseksi että menenpä pesemään pois muuten en pääse auton kyytiin.
Olenko nyt puhdas? Vai en.
Menen puron toiselle puolelle. Huomaakohan matte minua.
Tuossahan on kala otan sen .
En saanut,
Kävinpä yrittämässä kaloja uiden mutta turhaan, nyt olen taas märkä kuin Ellun kana.
Ettehän te mitään kaloja saa, kumma juttu,
Tuolla vedessä on itseni näköien koira. Ei kai matte ole hankkinut toista koiraa?
Menempä tervehtimään. No mutta, se menee vaan kauemmaksi. Pelkää varmaan minua.
Uin sen perään, uiminen on ihan hauskaa , kun on tottunut veden lämpöön.
Nyt olen taas puron kapeammalla paikalla. Täällähän on tummaa vettä, uskaltaisikohan tuomme hypätä jos vaikka auttaisin kalan saamisessa.
Mihin nyt juoksin, en näe ketään.
Olen eksyksissä
Levähdän vähän, olenkin juossut jo kovasti. tässä Niityleinikin ja voikukkien keskellä on ihan kiva ottaa vaikka aurinkoa. Kalastakoon toiset.
Mikäa kukka tuo on , Onkohan Kullervo?
Täytyy katsoa etteivät jätä minua. Täällä on vaikka mitä ötököitä, perhosetkin vaan lentävät pois kun yritän ottaa niitä kiinni.
Huutavat minua, en ole kuulevinaan, ovat kuulemma lähdössä pois.
Eivät ole huomanneet missä olen, antaa heidän lähteä.
Noin pienellä kalasaaliilla. Purolohia ovat, vain yksi isompi. Kyllähän ne olisi hyviä, kertoo Matte vaikka ei anna minulle koskaan.
Nyt ne menevät jo tuolla. juoksenpa perään, muuten jään kyydistä.
Tulen, tulen, saa nähdä ottavatko minut autoon kun olen niin likainen, kuulemma.

Kerron siitä seuraavan kerran.

>Koiran tulkkina Sylvi